”Laajassa mielessä maratonmelontaan voidaan laskea kaikki muutamaa kilometriä pidemmillä matkoilla tapahtuva kilpamelonta. Useimmiten kilpailumatka on reilusta kymmenestä noin kolmeenkymmeneen kilometriin. Yleensä kilpailut tapahtuvat yhteislähdöllä. Peesaaminen on osa lajia. Kilpailuita voidaan käydä ns. kierroskilpailuna tai etappikilpailuna eli siirtymänä paikasta toiseen. Maratonmelonnan kilpailuihin kuuluu yleensä kanto-osuudet.
Maratonmelonnassa kilpaillaan vaihtelevissa olosuhteissa. Kilpailuita käydään tasaisessa vedessä ja suojaisissa sisävesissä, mutta myös jokimaratonin ja merimaratonit ovat etenkin kansainvälisesti suosittuja.
Maratonmelonnassa kilpaillaan kansallisesti Suomen Cup -kilpailusarjaa. Lajissa järjestetään arvokilpailuita EM- ja MM-tasoilla.
Maratonmelonnassa kilpaillaan yksikköluokissa (K1 ja C1) sekä kaksikkoluokissa (K2, miehillä myös C2).”
lähde: Melonta- ja Soutuliitto
Maratonmelontakilpailuihin ovat kaikki lämpimästi tervetulleita! Osallistumisen kynnys on matala ja kysyvää neuvotaan mielellään niin kalustoon kuin kilpailemiseenkin liittyvissä kysymyksissä. Kuntosarjoissa ei edellytetä Melonta- ja Soutuliiton kilpailulisenssiä, kilpasarjoissa se tulee olla. Kotimaan maratonmelontakilpailuissa matkat vaihtelevat tavallisesti 8 kilometristä vajaaseen 30 kilometriin. Jos kotimaan kilpailuissa on kanto-osuuksia, ovat ne yleensä pisimmillään n.200 metriä. Maratonkajakin minimipaino on 8 kg. Useimmat asentavat kajakkiin jalkapumpun joka tyhjentää kajakkia sisälle roiskuvasta vedestä melojan polkiessa jalkatukea vasten. Maratonmelontakilpailu alkaa useimmiten kovalla startilla jossa kilpailivat pyrkivät pääsemään mahdollisimman hyvään ryhmään melomaan. Startissa vauhdit nousevat yksiköillä yleisesti kotimaassakin lähelle 20km/h. Kotimaan kilpailuissa kärkiryhmä etenee usein noin 12-13 km/h, vauhdin ollessa välillä olosuhteista, melojista ja matkasta ja irtiotoista riippuen välillä hitaampi ja välillä huomattavasti kovempi. Toisen kajakin peesaus on sallittua ja tärkeä osa taktikointia: Kajakin sivulla peesatessa voi peesaaja keventää vauhdissa pysymiseen vaadittavaa työtä n. 15-20%. Neljän melojan ryhmässä ns. timanttimuodostelmassa melottaessa viimeisenä tuleva meloja voi hyötyä sekä kohtisuoraan edellään menevän melojan ja tätä molemmilla sivuilla peesaavien muodostamasta aallosta n. 30% kevyempänä melontana. Huom! prosentit suuntaa antavia. Mitä kovempaa melotaan, sitä suurempi on peesaamisesta saatava hyöty. Kilpailua värittää irtiotot ja niiden yritykset; kilpakumppania yritetään pudottaa peesiltä silloin kun se kilpailun kokonaistilanne huomioiden palvelee parhaiten melojan vahvuuksia, joita voivat olla kyky ylläpitää kovaa matkavauhtia, kyky tehdä kova viimeinen sprintti ennen maaliviivaa tai nopeat jalat kanto-osuuksilla. Maratonilla pärjätäkseen tulee ratamatkojenkin sujua.